Tyttäreni Nelli Valpuri kuoli 27.09.2008. Hänen elämänsä oli ollut hyvin raskasta mielenterveysongelmien ja päihderiippuvuuden vuoksi jo vuosia. Hän päätti lakata elämästä.....Vaikka me läheiset kuinka rakastimme, yritimme auttaa ja tukea, niin emme kyenneet häntä pelastamaan. Tässä blogissa muistelen ja kerron hänen elämästään sellaisena kuin sen näin ja koin. Kerron myös suruun ja menetykseen liittyvistä tunteista ja kokemuksista.

torstai 5. heinäkuuta 2012

PUUTARHA

Nellin nimikkoruusu `Red Nelly`

Valamonruusut aloittavat kukintaa, nekin Nellin lempiväriä punaista:)

Varjoliljaan liittyy haikeus

Tähkähietaililjaan herkkyys ja kauneus

Tähän varjoisaan levähdyspaikkaan mietiskely ja muistelu
Martta auttaa puutarhassa ponnekkaasti :)
Nellin kuoleman jälkeen surin mm. hoitamalla puutarhaa. Olihan se aiemminkin jo ollut minulle tärkeä ja palkitseva harrastus, mutta sitten siitä tuli SUURI ASIA. Niin suuri, etten ehkä olisi näin taspainoinen ja terve kuin nyt olen. Ensin purin ahdistusta väsyttämällä itseni loppuun fyysisesti. Sitten aloin nähdä kasvun ihmeen. Sitten näin kauneuden. Sitten muistin kuinka Nelli nautti kauneudesta ja näistä  kukistani kotipuutarhassa. Siitä alkoi ilo, jonka haluan jatkuvan ja luovan hyvää itselleni ja muillekin :)
Lähettänyt klo
Tunnisteet: ,

2 kommenttia:

  1. Mk23. elokuuta 2012 klo 0.38

    Luonnolla on ihmeellinen, parantava voima.
    Niin kovin pienestä siinäkin kasvu lähtee, ja miten paljon onnistumisen iloa kasvatus tarjoaakaan.
    Jollei suru olekaan muuta opettanut, niin kyvyn tarttua pieniin, kauniisiin hetkiin ja asioihin.



    VastaaPoista
  2. Unknown12. syyskuuta 2012 klo 20.40

    Ihanaa että löysit elämän kauneuden vielä kaiken jälkeen. Kukilla ja kasveilla on uskomaton voima ja tätä menetelmään voitaisiin käyttää kaikenlaisessa tervehdyttämisessä.

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)