Tänä vuonna Valpurin päivänä kevät on jo pitkällä. Uuden kasvun ihme jaksaa joka vuosi lohduttaa ja ilahduttaa. Tuttava- ja ystäväpiirissä on sattunut lähiaikoina menetyksiä. Iäkkään sairaan ihmisen kuolema on aina jossain määrin helpotus vaikka omaisille tietysti raskasta. Inhimillinen ymmärrys kipujen ja tuskan loppumisesta helpottaa luopumista. Nuoren ihmisen oma päätös elämän lopettamisesta saa aina mielen sekaisin, tuska ja omat kokemukset nousevat pintaan. Vaikka olen itse kokenut lapseni menetyksen, koen olevani avuton ja sanaton tilanteessa, jossa haluaisin lohduttaa ja auttaa.
Odotan näkeväni jossain vaiheessa uuden dokumentti elokuvan, joka käsittelee itsemurhia. Kertojina omaiset ja itsemurhaa yrittäneet. Olen ymmärtänyt, että elokuva kertoo enemmän elämästä kuin kuolemasta ja hyvä niin. Toivon elokuvan lisäävän ymmärrystä edelleen tabuna olevaa itsemurhaa kohtaan ja lisäävän avointa keskustelua. Ehkäpä näin voidaan ehkäistä itsemurhia ja toisaalta tukea perheitä, joiden kohdalle tällainen kuolema sattuu.
http://nainuntaelamasta.fi/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti