Tyttäreni Nelli Valpuri kuoli 27.09.2008. Hänen elämänsä oli ollut hyvin raskasta mielenterveysongelmien ja päihderiippuvuuden vuoksi jo vuosia. Hän päätti lakata elämästä.....Vaikka me läheiset kuinka rakastimme, yritimme auttaa ja tukea, niin emme kyenneet häntä pelastamaan. Tässä blogissa muistelen ja kerron hänen elämästään sellaisena kuin sen näin ja koin. Kerron myös suruun ja menetykseen liittyvistä tunteista ja kokemuksista.

tiistai 28. syyskuuta 2010

MUISTOPÄIVÄ

Eilen tuli kuluneeksi kaksi vuotta Nellin kuolemasta. Niin pitkä ja niin lyhyt aika.....Aloitin reippaana tämän blogin kirjoittamisen ja sitten tulikin pala kurkkuun. En pystynytkään kirjoittamaan tai muistelemaan Nelliä. Kaikki olikin yhtäkkiä ylivoimaista. En halunnutkaan kertoa mitään, muistella! Halusin unohtaa, mitä kauheaa oli sattunut, halusin peruuttaa, ottaa takaisin sen ajan, jolloin lapseni oli iloinen ja onnellinen ....

Ymmärrystä ja armollisuutta tulee onneksi pikkuhiljaa....surua ei voi "työstää", sen pitää antaa tulla omia aikojaan. Asioita saa tulla omaan tahtiinsa, sitä mukaa, kun jaksan niitä käsitellä.


Eilen, kuolinpäivänä oli ensimmäisen kerran kuuraa maassa. Se tuntui niin hyvältä:). Luonto on mukanani surussa, kertoo siitä näin. Puutarhaa katsoessani olen ajatellut, että Nelli on siellä koko ajan mukanani. Hän rakasti kaikkea kaunista. Vaikka hän oli jo todella sairas ja poissa tästä hetkestä, hän tavallaan heräsi, kun näki puutarhani kukkaset, nautti niistä. Puutarha on minun lohtutyöni:)

Kuvassa Nelli vajaa kaksi vuotta ennen kuolemaansa, kun elämä hetken hymyili hänelle:)

5 kommenttia:

  1. Eija, voimia sinulle! Vanha nainen, joka oli menettänyt lapsia vauvana ja leikki-iässä ja vielä aikuisenkin piti lapsilleen muistopäivän vielä iäkkäänä - hän sanoi, että tuska helpottaa ajan myötä, vaikka ikävä jää... Toivon, että sinunkin tuskasi pikku hiljaa helpottaa - kun on kyse koko elämästä kaksi vuotta on niin vähän...

    VastaaPoista
  2. Hei Eija!

    Kiitos kun jätit tietosi, löysin parin mutkan kautta tänne.

    Kaunis hymy, kaunis tyttö.
    Ihanaa kun on myös tämmöisiä kuvia ja muistoja.
    Valoisia.

    Jaksamista ja voimia sinulle,
    lempeitä syystuulia ja aurinkoa päiviisi!

    VastaaPoista
  3. Kiitos Inkivääri ja Mk:)
    Elämässä onneksi on paljon ihaniakin asioita.....
    Niiden avulla jaksaa jatkaa eteenpäin. Kaunista syksyä!

    VastaaPoista
  4. Tervehdys minunkin puolestani!

    Samalla asialla ollaan, näemmä... Uskon, että tästäkin blogista tulee kaunis (vaikka kipeä) kuten tuo toinen blogisi.

    VastaaPoista
  5. Kiitos käynnistäsi myös sinulle Pilviharso! Löysin vasta eilen blogisi ja lueskelen vähän ajan kanssa.....Kerätään voimia kauniista syksystä:)

    VastaaPoista