Tyttäreni Nelli Valpuri kuoli 27.09.2008. Hänen elämänsä oli ollut hyvin raskasta mielenterveysongelmien ja päihderiippuvuuden vuoksi jo vuosia. Hän päätti lakata elämästä.....Vaikka me läheiset kuinka rakastimme, yritimme auttaa ja tukea, niin emme kyenneet häntä pelastamaan. Tässä blogissa muistelen ja kerron hänen elämästään sellaisena kuin sen näin ja koin. Kerron myös suruun ja menetykseen liittyvistä tunteista ja kokemuksista.

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

TOTTA !

Erään tuttavani FB-sivulla oli tämä teksti ja se kolahti. Siinä on tiivistetysti kaikki, mitä vanhempina voimme tehdä:


Vanhempain rukous

Autan sinua elämään,
mutta en voi elää puolestasi.

Voin opettaa sinulle asioita,
mutta en voi pakottaa sinua oppimaan.

Sallin sinulle vapauden,
mutten voi vastata vapauksista.

Voin opettaa sinua erottamaan oikean väärästä,
mutta en voi päättää puolestasi.

Voin tarjota sinulle ohjeitani,
mutta en voi hyväksyä niitä puolestasi.

Voin opettaa sinulle arvostusta,
mutta en voi pakottaa sinua kunnioittamaan.

Voin opettaa sinua juomistavoissa,
mutta en voi sanoa ei puolestasi.

Voin kertoa sinulle ystävällisyydestä,
mutta en voi pakottaa sinua olemaan hellä.

Voin neuvoa sinua ystävien valinnassa,
mutta en voi valita heitä puolestasi.

Voin varoittaa sinua maailman synneistä,
mutta en voi olla moraalinvartijasi.

Voin kertoa sinulle miten eletään,
mutta en voi antaa sinulle ikuista elämää.

4 kommenttia:

  1. Niin totta todella! Ja kaiken kattaa rakkaus - voin rakastaa sinua täydestä äidin sydämestäni, mutta tiedän, etten voi pitää sinusta kiinni.

    VastaaPoista
  2. Niin, tuo asia olikin ainoa, mikä puuttui. vaikka kuinka rakastamme lapsiamme, emme voi kuitenkaan elää heidän puolestaan. Lapset ovat meille lainana......

    VastaaPoista