Tyttäreni Nelli Valpuri kuoli 27.09.2008. Hänen elämänsä oli ollut hyvin raskasta mielenterveysongelmien ja päihderiippuvuuden vuoksi jo vuosia. Hän päätti lakata elämästä.....Vaikka me läheiset kuinka rakastimme, yritimme auttaa ja tukea, niin emme kyenneet häntä pelastamaan. Tässä blogissa muistelen ja kerron hänen elämästään sellaisena kuin sen näin ja koin. Kerron myös suruun ja menetykseen liittyvistä tunteista ja kokemuksista.

perjantai 23. joulukuuta 2011

JOULUNA 2011

Miten onnekas olenkaan, että olit osa elämääni.
Tänä jouluna koen olevani jo paljon vahvempi. Kuitenkin nämä juhlapyhät ovat edelleen aika raskaita. Silti osaan jo nauttia joulun tunnelmasta. Siis olen antanut itselleni siihen luvan, iloitsemiseen. Nelli ei tule takaisin, vaikka kuinka surisin. Nyt yritän  muistaa hyviä ja ihania jouluja, joita oli monia. Yritän myös muistaa, miten paljon minulla on hyvää ja kaunista elämässäni.






Kun näin kirjan Suru ensimmäistä kertaa, jotain sykähti sisälläni. Ei mustaa, ei harmaata, ei valkoista, ei mitään pliisua vaan ORANSSI kirja, jossa kerrotaan surusta ja siitä selviytymisestä. Monta tarinaa ja monta koskettavaa maalausta. Tekijät Elisa Hauhio, Satu Paakkala ja Jari Sadinmäki ovat koonneet erilaisen ja lohduttavan kirjan. Löydän siitä koko ajan jotain uutta. Varmaankin siksi, että niin oma mieleni kuin  kirjan tarinatkin etenevät kohti valoisampaa elämää, uudenlaista iloa.

SYTYTETÄÄN KYNTTILÖITÄ  TÄHTILAPSILLEMME!

3 kommenttia:

  1. Sytytetään, tehdään niin! Tähtien valoa sinun jouluusi!

    VastaaPoista
  2. Kynttilät ovat palaneet joulun ajan.
    Muistoksi.

    Kiitos kirjavinkistä!

    Väreistä muistan aina hautaustoimistoajoiltani iäkkään leskirouvan.
    Hän kysyi miksi surukukkiin ei koskaan laiteta edes yhtä värikästä kukkaa.
    Toivon tähden, merkiksi siitä että vielä tulevat valoisammat ajat.

    VastaaPoista