Tänä aamuna kotijärveni oli niin ihana! En koskaan kyllästy tuijottamaan järvelle. Pahimpina surun aikoina en ole muuta tehnytkään. Marraskuu ei tunnu ollenkaan hullummalta, jos aurinko paistaa ja maisema houkuttelee pulahtamaan veteen.....tästä saan taas erilaista virtaa arkeen:)
Voi kun jokainen surija löytäisikin oman lohtumaisemansa.
VastaaPoistaPaikan jossa olo rauhoittuu ja voimaantuu.
Ihana on tosiaan tuo maisemasi, myös näin harmaana, utuisena päivänä.
On se ihmeellistä - olen oikein miettinyt, että onko kaupunkilaisella joku tällainen paikka, jossa sielu lepää, tuskassaankin? Voisi kuvitella jotain kattoterassia, josta näkyy kattojen polveileva meri loppumattomiin ja kaiken yllä kaartuva taivas milloin minkäkinlaisena? Mutta kyllä nämä luonnonmaisemat minullekin on se voimanlähde ja ikuisuus...
VastaaPoistaitsemurha, minun mies teki itsemurhan. Siitä on jo aikaa kulunut ja suru on muuttunut kauniiksi muistoiksi. Kysymyksetkin, miksi? miksi? ovat hävinneet. Silloin kirjoitettiin vuosi -85. Niihen aikoihin tapahtui suomessa paljon itsemurhia. Lääkintöhallitus ja kansanterveyslaitos aloitti projektin itsemurhien vähentämiseksi. Haastattelemalla omaisia pyrkivät löytämään konstin millä ennalta ehkäistä tapauksia. Olin varsin skeptinen, en oikein jaksanut uskoa että voisi ennalta ehkäistä, mutta osallistuin kuitenkin haastatteluun. Kyllä suomessa on itsemurhat vähentyneet, mutta jokainen tapaus on ehdottomasti liikaa.
VastaaPoista