Tyttäreni Nelli Valpuri kuoli 27.09.2008. Hänen elämänsä oli ollut hyvin raskasta mielenterveysongelmien ja päihderiippuvuuden vuoksi jo vuosia. Hän päätti lakata elämästä.....Vaikka me läheiset kuinka rakastimme, yritimme auttaa ja tukea, niin emme kyenneet häntä pelastamaan. Tässä blogissa muistelen ja kerron hänen elämästään sellaisena kuin sen näin ja koin. Kerron myös suruun ja menetykseen liittyvistä tunteista ja kokemuksista.

lauantai 30. huhtikuuta 2011

VALPURI

Huomenna on lapseni toisen nimen nimipäivä. Valpurista piti tullakin kutsumanimi. Iso-veli Valtteri, joka oli vajaa kolme vuotias sorautti r-kirjainta niin pahasti, että Valpuri kuulosti kamalalta.....siksi valittiinkin Nelli kutsumanimeksi:)

Valpuriin liittyy kiva vanha lastenlaulu, jota laulettiin myös meidän Valpurille.
Heppa-tyttö hänestä sitten tulikin :)

Valpurin päivän kukkivat usein krookukset, niin nytkin.



Hopoti, hopoti, hopoti hoi,
Varsa hypäten hirnuu.
Hopoti, hopoti, hopoti hoi,
Voita Valpuri kirnuu.
Voin minä voitelen leivällen,
Leivän vien minä varsallen.
Sitten ei varsani pelkää!
Hei, jopa pääsin sen selkään.
Lähettänyt klo
Tunnisteet:

3 kommenttia:

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)